Vapaaehtoinen lapsettomuus
Tänään voisinkin hieman valottaa toista seikkaa jolla itseni olen täällä blogissakin määritellyt, eli vapaaehtoinen lapsettomuus. Miksi siis olen valinnut lapsettomuuden? Syyt ovat moninaiset, mutta yksinkertaisin syy lienee, ettei lapset kiinnosta minua eikä miestäni, eikä ole koskaan pahemmin kiinnostanutkaan. Emme kumpikaan myöskään oikein ymmärrä "miten lapset toimii". En väitä inhoavani lapsia, mutta noin keskimäärin en pidä lapsista (mahtuu maailmaan toki joitain lapsia joista pidän). Jostain syystä lapset (jopa täysin tuntemattomat) kylläkin pitävät minusta Olemme miehen kanssa todenneet, että minun täytyy näyttää jotenkin yliystävälliseltä (mitä en todellakaan ole) sillä lapset, pultsarit, ym. lähestyvät aina minua. Oikeastaan tuohon toteamukseen etten keskimäärin pidä lapsista, pitäisi varmaan lisätä etten keskimäärin myöskään pidä ihmisistä - paitsi sellaisista ihmisistä jonka seuran olen tietoisesti valinnut. Olen siis tavallaan asosiaalinen ihminen vaikka minulla paljon ystäviä onkin. Oikeastaan suurin osa ihmisistä (olivatpa he minkä ikäisiä hyvänsä) ovat minulle täysin yhdentekeviä.
Vuosien saatossa tuo päätös lapsettomuudesta on vahvistunut. Koskaan en mitään vauvakuumetta ole potenut, enkä ainakaan vielä ole myöskään löytänyt itsestäni biologista kelloa. Tällä hetkellä elämme hyvin pitkälle sellaista elämää jota haluamme (jotkut asiat voisi toki olla toisin, mutta ne onkin sitten enemmän niitä unelmia), eikä siihen sovi lapset. Monet lapsettomuudesta seuraavat asiat ovat myös meille niin tärkeitä, että emme niistä ikinä haluaisi lasten takia luopua. Jonkun mielestä tuo on varmaan hirvittävän itsekästä, mutta monet hankkivat myös lapsia puhtaasti itsekkäistä syistä.
Koskaan emme mieheni kanssa ole joutuneet ihan lähipiirissä kokemaan suurempaa painostusta tämän asian suhteen vaan valintaamme on kunnioitettu (vaikkei kaikki sitä aina ihan ymmärräkään). Toisaalta esim. vanhempani ovat aina tukeneet päätöstämme ja he pitävät sitä hyvinkin järkevänä. En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt mitä lapsenhankkimiseni tai -hankkimattomuuteni muille kuuluu. Niin kauan kun minä ja mieheni olemme tyytyväisiä omaan päätökseemme se lienee meille paras ratkaisu. Yhteiskunnan paineet (esim. Vanhasen lausunnot) ovat minulle täysin yhdentekeviä, enkä ole koskaan kokenut niiden perusteella tarvetta ryhtyä lasten tekoon. Minusta on hienoa, että ne jotka tahtovat lapsia niitä tekevät (toivottavasti myös saavat), mutta maailmassa on valitettavan paljon myös ei-toivottuja lapsia tai vahinkoja. (Mitä helvetin vahinkoja; jos harrastat suojaamatonta seksiä voit tulla raskaaksi. Ok voit toki tulla raskaaksi vaikka käyttäisit ehkäisyäkin ja silloin kyseessä todellakin on vahinko).
Tavallaan on hassua että monessa yhteydessä pyydetään vapaaehtoisesti lapsettomia perustelemaan valintaansa tyyliin ”miksi et halua lapsia?” ja selitysten tulee olla todella hienoja, jotta niitä ei tulkita itsekkäiksi. Harvoin kai kukaan kuitenkaan kyselee lapsellisilta ihmisiltä ”miksi hankitte lapsia?”. Eikö lapsellisten ihmisten pitäisi yhtä lailla pystyä perustelemaan valintaansa kuin lapsettomienkin. Jos joskus joltain vanhemmalta kysyy miksi hänellä on lapsia yleisin vastaus lienee ”no se nyt vaan on tapana”. Lapsia siis hankitaan ilman sen suurempaa miettimistä vaan koska se on tapana…
11 Comments:
Minä kysyin tuosta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta siksi, koska samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten valinnat ja niiden syyt kiinnostavat. Vaikka sinänsä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että miksi vain lapsettomilta kysytään, lapsellisilta ei?
Kylläpä muuten kuulosti moni kertomasi juttu tutulta! Minäkin olen sellainen ihminen, että useimmat lapset tuntuvat pitävän ja myös vanhukset. Syytä en tiedä. Vaikutan kai helposti lähestyttävältä, vaikka niin luodut kontaktit ovat yleensä hyvin pinnallisia.
Olen muuten joskus kysynyt läheisiltä ihmisiltä, joilla lapsia on, että MIKSI? Muilta kuin todella läheisiltä ei oikein uskalla kysyä, useimmat ihmiset tulkitsevat jo kysymyksen "arvosteluksi" - se on aika tympeää, koskei se sitä ole. Olisi myös hauska joskus kuulla ihmisten kommentteja lasten kanssa elämisestä, onko se paratiisia? Useimmat sanovat, että se on rankkaa mutta "sen arvoista". Voi olla, minä vain joskus olen törmännyt sellaisiin vanhempiin, joilla mikään ei tunnu sujuvan ja lapset ovat raskas velvollisuus.
Joskus minusta tuntuu, että aidosti lapsiperhe-elämään orientoituneita ihmisiä on nyt vähemmän kuin ennen. Lapset "tehdään" kun on "pakko". Moni ei kuitenkaan nauti siitä vaan odottaa kovasti, että lapset kasvavat ja saa lisää vapautta. Tietysti on myös ihmisiä, jotka aidosti nauttivat siitä elämäntavasta, vaikuttaa vain siltä, että heitä on vähän. Paha juttu lapsille.
Peggy ymmärsin kyllä miksi kyselit asiasta. En siis tuolla kommentillani ihmisten tarpeesta kysellä miksi ei haluta lapsia suinkaan tarkoittanut sinua.
Mutta puutuit kyllä muuten oikeaan asiaan: eli MIKSI aina kysellään juuri lapsettomilta? Usein koetaan, että jos lapselliselta kysytään hänen ratkaisunsa perusteluja, niin se on jotenkin "hoopoa", koska asia on itsestään selvä.
Minulla on kokemusta siitä, että lapsetonta kolmekymppistä suoranaisesti paheksutaan. Eivät oman ikäiset, vaan vanhemmat sukulaiset. Monta kertaa on saanut kuunnella kommenttia siitä, kuinka hölmöä on jos joku ei tajua lapsien tuomaa iloa. Mutta eipä tuo minua haittaa.. ;) Ihmisillä on niin eri käsitykset siitä, millainen on onnellinen ja hyvä elämä. Täytyy vaan ottaa huumorilla se, jos joku ei lämpene sille "omalle tavalle".
"En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt mitä lapsenhankkimiseni tai -hankkimattomuuteni muille kuuluu."
Hyvin sanottu, ihan kuin omasta suustani :-) nimim. Lapseton + kolmekymppinen + naimisissa = kuulusteluihin kyllästynyt.
Yhtä raivostuttavaa on kun absolutistilta kysytään "miks sä et juo?". Eikö siihen juomiseen nimenomaan pitäisi olla perustelu? Vai onko oletusarvo se, että suomalaisen on hommattava liuta lapsia ja kännättävä joka vkloppu? :)
Elina puhuu asiaa myös. Absolutismin taustalla oletetaan aina olevan jotain uskonnollisia vakaumuksia tai alkoholismihistorioita, vaikka oikeasti kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta että alkoholi ei tunnu hyvältä kropassa. Tai että muuten vain noudattaa terveellisiä elämäntapoja joihin kuuluu tupakoimattomuus ja juomattomuus ja mahdollisesti kasvissyönti.
Itse kyllä juon sopivasti ja kohtuudella, mutta nykyisin tosiaan pitäisi ihmisten ymmärtää, että alkoholiton vaihtoehto kuuluu niin arkeen kuin juhlaan.
Mun syyni on niinkin typerä kun "vatsa ei enää kestä". Siinä on selittämistä vanhoille tutuille jotka pitää mua edelleen pesusienenä. "Otat vaan! Kaikillehan sitä pahaolo tulee jos liikaa juo!" *Mur* kun se tulee jo yhden jälkeen. Ottasinhan minä, mutta kun ei voi.
Lapsista vielä sen verran, että miten ihmeessä saisi äitinsä lopetamaan sen iän ikuisen ruikuttamisen lapsenlapsista. Ehkä mä hommaan tenavia vielä joskus, mutta olisi nyt hiljaa edes siihen asti.
Kylläpäs taas kiukuttaa. ;)
Kumma juttu tuon alkoholin kanssa. Vähän samaa vikaa on minullakin. Yritin juuri jokin aika sitten juoda gintoniceja. Yhden sain alas, puolessa välissä toista piti kaataa se pois. En oikein tiedä miksi, vatsaan ei sattunut eikä päähän, mutta ETOI..! Tietysti sellainen sitten herättää aina huomiota.
Onkohan nyt muillakin ihmisillä joku äköttelyaikakausi menossa, kun tuntuu vähän siltä, että monia kiukuttaa? :) Minua ainakin.. Eikä syynä voi olla PMS:kään.
Niin tuosta että miksei lapsia hankkineilta kysytä että miksi hankitte. Kyllä muuten kysytään, jos uskaltaa tehdä lapsen ikähaarukan 29-31 ulkopuolella =)
Jos synnyttää sitä ennen, saa kuulla huolestuneita uteluita taloudellisesta toimeentulosta ja elämän väliinjäämisestä (ja jos synnyttää roimasti sitä ennen, niin lapsen poikkeuksetta oletetaan olevan vahinko), jos sen jälkeen, pelotellaan kromosomivaurioiden roimasti kasvaneella riskillä.
Kaisa
Minusta tämä nyt vähän kuulostaa siltä, että lapsia saaneet ovat jotenkin "tyhmiä", kun niillä ei ole mitään hienoja perusteltuja syitä sille että on lapsia.
Kun ei siihen ole mitään ihmeellistä syytä:) Joskus vain jossain elämäntilanteessa jonkun ihmisen kanssa alkaa tuntua siltä, että lapsi voisi tuoda elämään jotain uutta, että olisi kivaa elää perheessä jossa on lapsi. Ei siinä sen kummemmasta asiasta ole kysy.
Minä en vahingossakaan sano kenellekään, että hän ei tiedä elämästä mitään jollei hänellä ole lapsia. Itse olen saanut elämästä lasten kanssa tosi paljon, mutta enhän voi tietää, mistä olen jäänyt paitsi:)
Musta on ihan outoa, että joku määrittelee itsensä lapsettomuuden kautta.
Itsekin olen vapaaehtoisesti lapseton. Jokuhan tietenkin voisi sanoa, että olen itsekäs - voi olla sekin. No - olen suurperheestä ja "kammo" lasten saamiseen alkoi siitä, sitten se, että olisinko kelvollinen kasvattamaan lapsia ja siksi etten pidä lapsista, teini-ikäisistä vielä vähemmän. Ja kuten alkuperäinen kirjoittaja kertoi, ettei liiemmälti välitä ihmisistä, niin sama täälläkin, on tosi harvoja ihmisiä, joista todella pidän. Ja jotkut ikävät kokemukset (varsinkin toisten naisten kanssa) ovat jättäneet sellaisen ihmisarkuuden, etten sitten edes välitä ystävystyä. Vielä tuosta lapsettomuudesta: ne ipanat sitten täytyy raahata joka paikkaan mukaan ja jotkut naiset lastenrattaineen/-vaunuineen tukkivat esim. kaupan käytävät, ettei ohi pääse ja eivät edes älyä antaa tietä toisille, jollei pyydä!
Ei minusta lapsettomuus mikään maailmanloppu ole, vaikka joillekin se on traumaattista, mutta itse olen kokenut sen vapauttavana.
Ja en edes ole koskaan halunnut olla raskaana, koska minua inhottaa raskaana oleva nainen.
No tulipa tässä nyt sepustusta. Onkohan kukaan samaa mieltä, vai olenko ainoa näin ajatteleve? Varmaankin hirvea! No, olen tälläinen yksilö...
Lähetä kommentti
<< Home